Miten jatkuva glukoosinseuranta (CGM) ja verensokerin mittaus eroavat toisistaan?
Molemmat – sekä verensokerin mittaus että jatkuva glukoosinseuranta (CGM) – antavat tietoa glukoosipitoisuuksista.
Niiden väliset keskeiset erot ovat seuraavat:
Mittaustiheys. Verensokerin mittauksessa ja jatkuvassa glukoosinseurannassa glukoosiarvojen saantitiheys eroaa toisistaan. Verensokerin mittauksessa diabeetikko saattaa mitata verensokerin useita kertoja päivässä (yleensä ennen aterioita ja nukkumaanmenoa) diabetestyypistä ja lääkityksestä riippuen. Jatkuvassa glukoosinseurannassa glukoosipitoisuudet mitataan jatkuvasti. Ihoon asetetun sensorin mittaamat glukoosiarvot siirtyvät sovellukseen aina 5 minuutin välein, ja sovellus luo näistä arvoista glukoosikäyrän. Tämä antaa kokonaiskuvan glukoosipitoisuuksista siltä ajalta, kun potilas käyttää sensoria.
Glukoosipitoisuuksien mittaaminen verestä ja kudosnesteestä. Verensokerin mittaus ja jatkuva glukoosinseuranta eroavat toisistaan myös siinä, miten glukoosiarvot mitataan. Verensokerin mittauksessa glukoosi mitataan sormenpäästä otetusta kapillaariverinäytteestä (tai joskus muista näytteenottopaikoista, kuten kämmenestä). CGM-järjestelmässä puolestaan ihoon, tarkemmin sanottuna ihonalaiseen rasvakudokseen, on asetettu sensori. Sensori mittaa glukoosipitoisuudet solujen välissä olevasta nesteestä (kudosnesteestä).
Erilaiset mittauspaikat (veri vs. ihonalainen rasvakudos) on yksi syy siihen, miksi mitatut verensokeriarvot ja CGM-arvot eivät koskaan vastaa toisiaan. Verensokerin mittaus reagoi glukoosipitoisuuksien muutoksiin nopeammin kuin jatkuva glukoosinseuranta, sillä kudosnesteen glukoosipitoisuuksien muutosten ilmeneminen kestää kauemmin.